Lepolan Akka & Kulkutauti: Heinätori 3 (LP)

Lepolan Akka & Kulkutauti: Heinätori 3
LP
TWINLP195, Stupido Records, 2018
Julkaistu 28.9.2018

A-side:

1. Pispalan lait
2. Käsken lopettamaan hulluuden
3. Tesoman tuhkimo
4. Kaikuja Saimaalta
5. Pohjolan likat

B-side:

1. Kadun filosofiaa
2. Strippari
3. Maan poveen haudattu
4. Minä haluan kuolla tänään

Rajatapauksia – Punnitsematonta puhetta

Lepolan Akka & Kulkutauti – Heinätori 3

Julkaistu: 11.9.2019 | Kirjoittanut: Mika

Nyt on kova! Tosi kova. Lepolan Akka & Kulkutauti. Heräteostos. Vaikka näillä kilometreillä ja levymäärillä osaan jo kannen perusteella päätellä mikä on hyvä ja mikä ei, pääsi Lepolan Akka & Kulkutauti yllättämään.

Uteliaana työnnän aamukuudelta Heinätori 3:n autostereoihin. Pispalan lait. Tämähän on ihan Rawhidea? Tampereen vastaus Autiomaalleko tämä nyt on? Johan on hieno laulaja. Toinen biisi. Käsken lopettamaan hulluuden. No HUH HUH! No nyt! Olen hetken vaaraksi liikenneturvallisuudelle. Nyrkki heiluu, perse ei pysy penkissä. Meinaan kulkee! Tämä on rock and roll. Nyt ollaan ytimessä. Saksofonikin soi.

Onneksi ei tullut poliiseja vastaan.

Laulaja Miia Lepola on Nancy Sinatran, Janis Joplinin, Muska Babitzinin ja Elin Larssonin yhteinen tytär, Marjo Leinosen pikkuserkku. Oletan. Lepolan ääni kietoutuu sydämen ympärille, puristaa alavatsasta. Se tuntuu, raastaa kuulijan verille. Olen aina myyty vahvaäänisten naisten edessä, nyt antaudun ehdoitta. Miia Lepola on rock’n’rollin ruumiillistuma, sen kuningatar. Laulaja on upea, bändi kulkee kuin – niin – tauti.

Tesoman tuhkimo. Rokkilinja jatkuu. Tiukasti, mutta rennon laiskasti. Vaikka sen jälkeen meno tasaantuu, on musiikissa koko ajan suuresti arvostamaani pinnan alla kytevää voimaa. Tulta ja tulikiveä. Esimerkiksi hämyisen ja savuisen jazz-klubin tunnelmissa alkava ja lopulta hurjaksi voimannäytteeksi paisuva Strippari on vähintään yhtä raju kuin Käsken lopettamaan hulluuden.

Lepolan Akka & Kulkutauti yhdistää musiikissaan rock’n’rollia, jatsia, rhythm’n’bluesia, folkia. Siinä on samaa monipuolisuutta ja groovea kuin Stonesissa ja Facesissa. Junnu Vainiotakin kunnioittava Angie-kitaroiden ryydittämä Kaikuja Saimaalta yhdistää melkein kaiken listaamani, se voisi hyvin soida jollain Stonesin kultakauden albumilla. Kyse ei ole retrobändistä, vaikka selkeät 60- ja 70-lukufibat ovat läsnä. Monien muiden upeiden bändien tavoin Lepolan Akka & Kulkutauti on sisäistänyt edeltävien vuosikymmenten parhaat puolet, ja tehnyt niistä omaansa.

Yhtään ei tarvitse olla huolissaan rock’n’roll-musiikin perinteen jatkumisesta, kun löytyy Lepolan Akka & Kulkutaudin tapaisia orkestereita. Melrose, Barefoot Brothers, Flaming Sideburns, Talmud Beach. Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Jokaisella vuosikymmenellä on jengiä, joka pitää perinteisen, monista lähteistä muodostuneen rytmimusiikin hengissä. Lepolan Akka & Kulkutauti on yksi niistä.

Jos olisin älynnyt ostaa Heinätori 3:n heti sen ilmestyttyä, olisi vuoden 2018 suosikkilevyjeni lista ollut toisenlainen. Järjettömän hyvä bändi, älyttömän hyvä levy. Tässä ei ole mitään teennäistä, ei mitään kornia. Tämä on just sitä miltä kuulostaa. Sydämellä tehtyä aitoa, sielukasta, kompromissitonta rockmusiikkia. Tällaisten hetkien takia aikamies jaksaa vuosikymmenestä toiseen vehdata äänilevyjen kanssa.